esikaupunki

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

esi- +‎ kaupunki

Noun[edit]

esikaupunki

  1. suburb

Declension[edit]

Inflection of esikaupunki (Kotus type 5/risti, nk-ng gradation)
nominative esikaupunki esikaupungit
genitive esikaupungin esikaupunkien
partitive esikaupunkia esikaupunkeja
illative esikaupunkiin esikaupunkeihin
singular plural
nominative esikaupunki esikaupungit
accusative nom. esikaupunki esikaupungit
gen. esikaupungin
genitive esikaupungin esikaupunkien
partitive esikaupunkia esikaupunkeja
inessive esikaupungissa esikaupungeissa
elative esikaupungista esikaupungeista
illative esikaupunkiin esikaupunkeihin
adessive esikaupungilla esikaupungeilla
ablative esikaupungilta esikaupungeilta
allative esikaupungille esikaupungeille
essive esikaupunkina esikaupunkeina
translative esikaupungiksi esikaupungeiksi
instructive esikaupungein
abessive esikaupungitta esikaupungeitta
comitative esikaupunkeineen
Possessive forms of esikaupunki (type risti)
possessor singular plural
1st person esikaupunkini esikaupunkimme
2nd person esikaupunkisi esikaupunkinne
3rd person esikaupunkinsa