estynyt

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

estynyt (not comparable)

  1. prevented (physically or mentally unable to perform duties one normally has in some institution)

Declension[edit]

Inflection of estynyt (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative estynyt estyneet
genitive estyneen estyneiden
estyneitten
partitive estynyttä estyneitä
illative estyneeseen estyneisiin
estyneihin
singular plural
nominative estynyt estyneet
accusative nom. estynyt estyneet
gen. estyneen
genitive estyneen estyneiden
estyneitten
partitive estynyttä estyneitä
inessive estyneessä estyneissä
elative estyneestä estyneistä
illative estyneeseen estyneisiin
estyneihin
adessive estyneellä estyneillä
ablative estyneeltä estyneiltä
allative estyneelle estyneille
essive estyneenä estyneinä
translative estyneeksi estyneiksi
instructive estynein
abessive estyneettä estyneittä
comitative estyneine

Verb[edit]

estynyt

  1. Past active participle of estyä.