etuvokaali

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

etu- (front) +‎ vokaali (vowel)

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: e‧tu‧vo‧kaa‧li
  • IPA(key): /ˈetuˌʋokɑːli/

Noun[edit]

etuvokaali

  1. (phonetics) A front vowel
    Suomen kielen etuvokaalit ovat e, i, y, ä ja ö.
    The front vowels of the Finnish language are e, i, y, ä and ö.

Declension[edit]

Inflection of etuvokaali (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative etuvokaali etuvokaalit
genitive etuvokaalin etuvokaalien
etuvokaaleiden
etuvokaaleitten
partitive etuvokaalia etuvokaaleita
etuvokaaleja
illative etuvokaaliin etuvokaaleihin
singular plural
nominative etuvokaali etuvokaalit
accusative nom.? etuvokaali etuvokaalit
gen. etuvokaalin
genitive etuvokaalin etuvokaalien
etuvokaaleiden
etuvokaaleitten
partitive etuvokaalia etuvokaaleita
etuvokaaleja
inessive etuvokaalissa etuvokaaleissa
elative etuvokaalista etuvokaaleista
illative etuvokaaliin etuvokaaleihin
adessive etuvokaalilla etuvokaaleilla
ablative etuvokaalilta etuvokaaleilta
allative etuvokaalilleˣ etuvokaaleilleˣ
essive etuvokaalina etuvokaaleina
translative etuvokaaliksi etuvokaaleiksi
instructive etuvokaalein
abessive etuvokaalitta etuvokaaleitta
comitative etuvokaaleineen

See also[edit]