harkitsematon

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

harkita +‎ -maton

Adjective[edit]

harkitsematon (comparative harkitsemattomampi, superlative harkitsemattomin)

  1. imprudent
  2. inconsiderate, unthinking

Declension[edit]

Inflection of harkitsematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative harkitsematon harkitsemattomat
genitive harkitsemattoman harkitsemattomien
partitive harkitsematonta harkitsemattomia
illative harkitsemattomaan harkitsemattomiin
singular plural
nominative harkitsematon harkitsemattomat
accusative nom. harkitsematon harkitsemattomat
gen. harkitsemattoman
genitive harkitsemattoman harkitsemattomien
harkitsematontenrare
partitive harkitsematonta harkitsemattomia
inessive harkitsemattomassa harkitsemattomissa
elative harkitsemattomasta harkitsemattomista
illative harkitsemattomaan harkitsemattomiin
adessive harkitsemattomalla harkitsemattomilla
ablative harkitsemattomalta harkitsemattomilta
allative harkitsemattomalle harkitsemattomille
essive harkitsemattomana harkitsemattomina
translative harkitsemattomaksi harkitsemattomiksi
instructive harkitsemattomin
abessive harkitsemattomatta harkitsemattomitta
comitative harkitsemattomine
Possessive forms of harkitsematon (type onneton)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person harkitsemattomani harkitsemattomamme
2nd person harkitsemattomasi harkitsemattomanne
3rd person harkitsemattomansa

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]

Participle[edit]

harkitsematon

  1. Negative participle of harkita.

Declension[edit]

Inflection of harkitsematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative harkitsematon harkitsemattomat
genitive harkitsemattoman harkitsemattomien
partitive harkitsematonta harkitsemattomia
illative harkitsemattomaan harkitsemattomiin
singular plural
nominative harkitsematon harkitsemattomat
accusative nom. harkitsematon harkitsemattomat
gen. harkitsemattoman
genitive harkitsemattoman harkitsemattomien
harkitsematontenrare
partitive harkitsematonta harkitsemattomia
inessive harkitsemattomassa harkitsemattomissa
elative harkitsemattomasta harkitsemattomista
illative harkitsemattomaan harkitsemattomiin
adessive harkitsemattomalla harkitsemattomilla
ablative harkitsemattomalta harkitsemattomilta
allative harkitsemattomalle harkitsemattomille
essive harkitsemattomana harkitsemattomina
translative harkitsemattomaksi harkitsemattomiksi
instructive harkitsemattomin
abessive harkitsemattomatta harkitsemattomitta
comitative harkitsemattomine
Possessive forms of harkitsematon (type onneton)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person harkitsemattomani harkitsemattomamme
2nd person harkitsemattomasi harkitsemattomanne
3rd person harkitsemattomansa