hellittämättömyys

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

hellittämätön +‎ -yys

Noun[edit]

hellittämättömyys

  1. perseverance

Declension[edit]

Inflection of hellittämättömyys (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative hellittämättömyys hellittämättömyydet
genitive hellittämättömyyden hellittämättömyyksien
partitive hellittämättömyyttä hellittämättömyyksiä
illative hellittämättömyyteen hellittämättömyyksiin
singular plural
nominative hellittämättömyys hellittämättömyydet
accusative nom. hellittämättömyys hellittämättömyydet
gen. hellittämättömyyden
genitive hellittämättömyyden hellittämättömyyksien
partitive hellittämättömyyttä hellittämättömyyksiä
inessive hellittämättömyydessä hellittämättömyyksissä
elative hellittämättömyydestä hellittämättömyyksistä
illative hellittämättömyyteen hellittämättömyyksiin
adessive hellittämättömyydellä hellittämättömyyksillä
ablative hellittämättömyydeltä hellittämättömyyksiltä
allative hellittämättömyydelle hellittämättömyyksille
essive hellittämättömyytenä hellittämättömyyksinä
translative hellittämättömyydeksi hellittämättömyyksiksi
instructive hellittämättömyyksin
abessive hellittämättömyydettä hellittämättömyyksittä
comitative hellittämättömyyksineen
Possessive forms of hellittämättömyys (type kalleus)
possessor singular plural
1st person hellittämättömyyteni hellittämättömyytemme
2nd person hellittämättömyytesi hellittämättömyytenne
3rd person hellittämättömyytensä