herkeämätön

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈherkeæmætøn/, [ˈhe̞rke̞ˌæmæt̪ø̞n]
  • Rhymes: -æmætøn
  • Syllabification: her‧ke‧ä‧mä‧tön

Adjective[edit]

herkeämätön

  1. incessant, persistent, continuous

Declension[edit]

Inflection of herkeämätön (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative herkeämätön herkeämättömät
genitive herkeämättömän herkeämättömien
partitive herkeämätöntä herkeämättömiä
illative herkeämättömään herkeämättömiin
singular plural
nominative herkeämätön herkeämättömät
accusative nom. herkeämätön herkeämättömät
gen. herkeämättömän
genitive herkeämättömän herkeämättömien
herkeämätöntenrare
partitive herkeämätöntä herkeämättömiä
inessive herkeämättömässä herkeämättömissä
elative herkeämättömästä herkeämättömistä
illative herkeämättömään herkeämättömiin
adessive herkeämättömällä herkeämättömillä
ablative herkeämättömältä herkeämättömiltä
allative herkeämättömälle herkeämättömille
essive herkeämättömänä herkeämättöminä
translative herkeämättömäksi herkeämättömiksi
instructive herkeämättömin
abessive herkeämättömättä herkeämättömittä
comitative herkeämättömine
Possessive forms of herkeämätön (type onneton)
possessor singular plural
1st person herkeämättömäni herkeämättömämme
2nd person herkeämättömäsi herkeämättömänne
3rd person herkeämättömänsä
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

Derived terms[edit]

Participle[edit]

herkeämätön

  1. Negative participle of herjetä.