hihittää

Finnish

Etymology

Onomatopoietic.

Pronunciation

• Hyphenation: hi‧hit‧tää
• IPA^(key): /ˈhihitːæːˣ/, [ˈhihit̪ːæː(ʔ)]

Verb

hihittää

1. (intransitive) To snicker, titter.

Conjugation

Inflection of hihittää (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hihitän	en hihitä	1st sing.	olen hihittänyt	en ole hihittänyt
2nd sing.		hihität	et hihitä	2nd sing.	olet hihittänyt	et ole hihittänyt
3rd sing.		hihittää	ei hihitä	3rd sing.	on hihittänyt	ei ole hihittänyt
1st plur.		hihitämme	emme hihitä	1st plur.	olemme hihittäneet	emme ole hihittäneet
2nd plur.		hihitätte	ette hihitä	2nd plur.	olette hihittäneet	ette ole hihittäneet
3rd plur.		hihittävät	eivät hihitä	3rd plur.	ovat hihittäneet	eivät ole hihittäneet
passive		hihitetään	ei hihitetä	passive	on hihitetty	ei ole hihitetty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hihitin	en hihittänyt	1st sing.	olin hihittänyt	en ollut hihittänyt
2nd sing.		hihitit	et hihittänyt	2nd sing.	olit hihittänyt	et ollut hihittänyt
3rd sing.		hihitti	ei hihittänyt	3rd sing.	oli hihittänyt	ei ollut hihittänyt
1st plur.		hihitimme	emme hihittäneet	1st plur.	olimme hihittäneet	emme olleet hihittäneet
2nd plur.		hihititte	ette hihittäneet	2nd plur.	olitte hihittäneet	ette olleet hihittäneet
3rd plur.		hihittivät	eivät hihittäneet	3rd plur.	olivat hihittäneet	eivät olleet hihittäneet
passive		hihitettiin	ei hihitetty	passive	oli hihitetty	ei ollut hihitetty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hihittäisin	en hihittäisi	1st sing.	olisin hihittänyt	en olisi hihittänyt
2nd sing.		hihittäisit	et hihittäisi	2nd sing.	olisit hihittänyt	et olisi hihittänyt
3rd sing.		hihittäisi	ei hihittäisi	3rd sing.	olisi hihittänyt	ei olisi hihittänyt
1st plur.		hihittäisimme	emme hihittäisi	1st plur.	olisimme hihittäneet	emme olisi hihittäneet
2nd plur.		hihittäisitte	ette hihittäisi	2nd plur.	olisitte hihittäneet	ette olisi hihittäneet
3rd plur.		hihittäisivät	eivät hihittäisi	3rd plur.	olisivat hihittäneet	eivät olisi hihittäneet
passive		hihitettäisiin	ei hihitettäisi	passive	olisi hihitetty	ei olisi hihitetty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		hihitä	älä hihitä	2nd sing.	—	—
3rd sing.		hihittäköön	älköön hihittäkö	3rd sing.	olkoon hihittänyt	älköön olko hihittänyt
1st plur.		hihittäkäämme	älkäämme hihittäkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		hihittäkää	älkää hihittäkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		hihittäkööt	älkööt hihittäkö	3rd plur.	olkoot hihittäneet	älkööt olko hihittäneet
passive		hihitettäköön	älköön hihitettäkö	passive	olkoon hihitetty	älköön olko hihitetty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hihittänen	en hihittäne	1st sing.	lienen hihittänyt	en liene hihittänyt
2nd sing.		hihittänet	et hihittäne	2nd sing.	lienet hihittänyt	et liene hihittänyt
3rd sing.		hihittänee	ei hihittäne	3rd sing.	lienee hihittänyt	ei liene hihittänyt
1st plur.		hihittänemme	emme hihittäne	1st plur.	lienemme hihittäneet	emme liene hihittäneet
2nd plur.		hihittänette	ette hihittäne	2nd plur.	lienette hihittäneet	ette liene hihittäneet
3rd plur.		hihittänevät	eivät hihittäne	3rd plur.	lienevät hihittäneet	eivät liene hihittäneet
passive		hihitettäneen	ei hihitettäne	passive	lienee hihitetty	ei liene hihitetty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		hihittää		present	hihittävä	hihitettävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st hihittääkseni hihittääksemme 2nd hihittääksesi hihittääksenne 3rd hihittääkseen hihittääksensä		past	hihittänyt	hihitetty
2nd	inessive2	hihittäessä	hihitettäessä	agent3	hihittämä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st hihittäessäni hihittäessämme 2nd hihittäessäsi hihittäessänne 3rd hihittäessään hihittäessänsä		negative	hihittämätön
	instructive	hihittäen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form hihittää does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	hihittämässä	—
	elative	hihittämästä	—
	illative	hihittämään	—
	adessive	hihittämällä	—
	abessive	hihittämättä	—
	instructive	hihittämän	hihitettämän
4th4	verbal noun	hihittäminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st hihittämäisilläni hihittämäisillämme 2nd hihittämäisilläsi hihittämäisillänne 3rd hihittämäisillään hihittämäisillänsä

Derived terms

• nouns: hihitys
• verbs: hihitellä