houkutus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

houkuttaa +‎ -us

Noun[edit]

houkutus

  1. temptation (something attractive, tempting or seductive)
    suurkaupungin houkutukset
    the temptations of the big city

Declension[edit]

Inflection of houkutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative houkutus houkutukset
genitive houkutuksen houkutusten
houkutuksien
partitive houkutusta houkutuksia
illative houkutukseen houkutuksiin
singular plural
nominative houkutus houkutukset
accusative nom. houkutus houkutukset
gen. houkutuksen
genitive houkutuksen houkutusten
houkutuksien
partitive houkutusta houkutuksia
inessive houkutuksessa houkutuksissa
elative houkutuksesta houkutuksista
illative houkutukseen houkutuksiin
adessive houkutuksella houkutuksilla
ablative houkutukselta houkutuksilta
allative houkutukselle houkutuksille
essive houkutuksena houkutuksina
translative houkutukseksi houkutuksiksi
instructive houkutuksin
abessive houkutuksetta houkutuksitta
comitative houkutuksineen

Derived terms[edit]

Compounds[edit]

Related terms[edit]