huoruus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

huora +‎ -uus

Pronunciation[edit]

Noun[edit]

huoruus

  1. The state of being an adulterer, adultery or whoredom.

Declension[edit]

Inflection of huoruus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative huoruus huoruudet
genitive huoruuden huoruuksien
partitive huoruutta huoruuksia
illative huoruuteen huoruuksiin
singular plural
nominative huoruus huoruudet
accusative nom. huoruus huoruudet
gen. huoruuden
genitive huoruuden huoruuksien
partitive huoruutta huoruuksia
inessive huoruudessa huoruuksissa
elative huoruudesta huoruuksista
illative huoruuteen huoruuksiin
adessive huoruudella huoruuksilla
ablative huoruudelta huoruuksilta
allative huoruudelle huoruuksille
essive huoruutena huoruuksina
translative huoruudeksi huoruuksiksi
instructive huoruuksin
abessive huoruudetta huoruuksitta
comitative huoruuksineen

Related terms[edit]