idiomaattinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Internationalism (see English idiomatic), ultimately from Ancient Greek ἰδιωματικός (idiōmatikós) and adapted with the adjectival suffix +‎ -inen.

Adjective[edit]

idiomaattinen (comparative idiomaattisempi, superlative idiomaattisin)

  1. idiomatic

Declension[edit]

Inflection of idiomaattinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative idiomaattinen idiomaattiset
genitive idiomaattisen idiomaattisten
idiomaattisien
partitive idiomaattista idiomaattisia
illative idiomaattiseen idiomaattisiin
singular plural
nominative idiomaattinen idiomaattiset
accusative nom. idiomaattinen idiomaattiset
gen. idiomaattisen
genitive idiomaattisen idiomaattisten
idiomaattisien
partitive idiomaattista idiomaattisia
inessive idiomaattisessa idiomaattisissa
elative idiomaattisesta idiomaattisista
illative idiomaattiseen idiomaattisiin
adessive idiomaattisella idiomaattisilla
ablative idiomaattiselta idiomaattisilta
allative idiomaattiselle idiomaattisille
essive idiomaattisena idiomaattisina
translative idiomaattiseksi idiomaattisiksi
instructive idiomaattisin
abessive idiomaattisetta idiomaattisitta
comitative idiomaattisine
Possessive forms of idiomaattinen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person idiomaattiseni idiomaattisemme
2nd person idiomaattisesi idiomaattisenne
3rd person idiomaattisensa

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]