istumiin

Ingrian

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈistumine/, [ˈis̠tŭˌmine̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈistumiːn/, [ˈiʃtumiːn]
• Rhymes: -ine, -istumiːn
• Hyphenation: is‧tu‧miin

Verb

istumiin

1. Fourth infinitive of istua

Noun

istumiin

1. sitting (act of sitting)
   • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. J. Molotsova, Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 73:

     Selkäpiin kovertummiin kehnon istumisen peräst (korkian kannen takkaan).

     A curving of the vertebrae because of incorrect sitting (behind a high desk).

Declension

Declension of istumiin (type 1/jokahiin, no gradation)
	singular	plural
nominative	istumiin	istumiset
genitive	istumisen	istumissiin
partitive	istumista, istumist	istumissia
illative	istumissee	istumissii
inessive	istumises	istumisis
elative	istumisest	istumisist
allative	istumiselle	istumisille
adessive	istumisel	istumisil
ablative	istumiselt	istumisilt
translative	istumiseks	istumisiks
essive	istumisenna, istumisseen	istumisinna, istumissiin
exessive1)	istumisent	istumisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• istumisnerva