itäpuolinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

itä +‎ puoli +‎ -inen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈitæˌpuo̯linen/, [ˈit̪æˌpuo̞̯line̞n]
  • Rhymes: -uolinen
  • Syllabification: i‧tä‧puo‧li‧nen

Adjective[edit]

itäpuolinen

  1. on the eastern side

Declension[edit]

Inflection of itäpuolinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative itäpuolinen itäpuoliset
genitive itäpuolisen itäpuolisten
itäpuolisien
partitive itäpuolista itäpuolisia
illative itäpuoliseen itäpuolisiin
singular plural
nominative itäpuolinen itäpuoliset
accusative nom. itäpuolinen itäpuoliset
gen. itäpuolisen
genitive itäpuolisen itäpuolisten
itäpuolisien
partitive itäpuolista itäpuolisia
inessive itäpuolisessa itäpuolisissa
elative itäpuolisesta itäpuolisista
illative itäpuoliseen itäpuolisiin
adessive itäpuolisella itäpuolisilla
ablative itäpuoliselta itäpuolisilta
allative itäpuoliselle itäpuolisille
essive itäpuolisena itäpuolisina
translative itäpuoliseksi itäpuolisiksi
instructive itäpuolisin
abessive itäpuolisetta itäpuolisitta
comitative itäpuolisine
Possessive forms of itäpuolinen (type nainen)
possessor singular plural
1st person itäpuoliseni itäpuolisemme
2nd person itäpuolisesi itäpuolisenne
3rd person itäpuolisensa
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.