itsetutkiskelu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

itsetutkiskelu

  1. (psychology) self-examination, introspection

Declension[edit]

Inflection of itsetutkiskelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative itsetutkiskelu itsetutkiskelut
genitive itsetutkiskelun itsetutkiskelujen
itsetutkiskeluiden
itsetutkiskeluitten
partitive itsetutkiskelua itsetutkiskeluja
itsetutkiskeluita
illative itsetutkiskeluun itsetutkiskeluihin
singular plural
nominative itsetutkiskelu itsetutkiskelut
accusative nom. itsetutkiskelu itsetutkiskelut
gen. itsetutkiskelun
genitive itsetutkiskelun itsetutkiskelujen
itsetutkiskeluiden
itsetutkiskeluitten
partitive itsetutkiskelua itsetutkiskeluja
itsetutkiskeluita
inessive itsetutkiskelussa itsetutkiskeluissa
elative itsetutkiskelusta itsetutkiskeluista
illative itsetutkiskeluun itsetutkiskeluihin
adessive itsetutkiskelulla itsetutkiskeluilla
ablative itsetutkiskelulta itsetutkiskeluilta
allative itsetutkiskelulle itsetutkiskeluille
essive itsetutkiskeluna itsetutkiskeluina
translative itsetutkiskeluksi itsetutkiskeluiksi
instructive itsetutkiskeluin
abessive itsetutkiskelutta itsetutkiskeluitta
comitative itsetutkiskeluineen

Synonyms[edit]