jäljittelemätön

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

jäljitellä +‎ -mätön

Adjective[edit]

jäljittelemätön (comparative jäljittelemättömämpi, superlative jäljittelemättömin)

  1. unimitable (that cannot be imitated)

Declension[edit]

Inflection of jäljittelemätön (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative jäljittelemätön jäljittelemättömät
genitive jäljittelemättömän jäljittelemättömien
partitive jäljittelemätöntä jäljittelemättömiä
illative jäljittelemättömään jäljittelemättömiin
singular plural
nominative jäljittelemätön jäljittelemättömät
accusative nom. jäljittelemätön jäljittelemättömät
gen. jäljittelemättömän
genitive jäljittelemättömän jäljittelemättömien
jäljittelemätöntenrare
partitive jäljittelemätöntä jäljittelemättömiä
inessive jäljittelemättömässä jäljittelemättömissä
elative jäljittelemättömästä jäljittelemättömistä
illative jäljittelemättömään jäljittelemättömiin
adessive jäljittelemättömällä jäljittelemättömillä
ablative jäljittelemättömältä jäljittelemättömiltä
allative jäljittelemättömälle jäljittelemättömille
essive jäljittelemättömänä jäljittelemättöminä
translative jäljittelemättömäksi jäljittelemättömiksi
instructive jäljittelemättömin
abessive jäljittelemättömättä jäljittelemättömittä
comitative jäljittelemättömine
Possessive forms of jäljittelemätön (type onneton)
possessor singular plural
1st person jäljittelemättömäni jäljittelemättömämme
2nd person jäljittelemättömäsi jäljittelemättömänne
3rd person jäljittelemättömänsä
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.