jaaritus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

jaarittaa +‎ -us

Noun[edit]

jaaritus

  1. waffle (vague or evasive language)
  2. rambling (long meandering talk)

Declension[edit]

Inflection of jaaritus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative jaaritus jaaritukset
genitive jaarituksen jaaritusten
jaarituksien
partitive jaaritusta jaarituksia
illative jaaritukseen jaarituksiin
singular plural
nominative jaaritus jaaritukset
accusative nom.? jaaritus jaaritukset
gen. jaarituksen
genitive jaarituksen jaaritusten
jaarituksien
partitive jaaritusta jaarituksia
inessive jaarituksessa jaarituksissa
elative jaarituksesta jaarituksista
illative jaaritukseen jaarituksiin
adessive jaarituksella jaarituksilla
ablative jaaritukselta jaarituksilta
allative jaaritukselleˣ jaarituksilleˣ
essive jaarituksena jaarituksina
translative jaaritukseksi jaarituksiksi
instructive jaarituksin
abessive jaarituksetta jaarituksitta
comitative jaarituksineen

Synonyms[edit]