jallittaminen

Finnish

Etymology

jallittaa +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈjɑlːitːɑminen/, [ˈjɑ̝lːit̪ˌt̪ɑ̝mine̞n]
• Rhymes: -ɑminen
• Syllabification^(key): jal‧lit‧ta‧mi‧nen

Noun

jallittaminen

1. verbal noun of jallittaa
   1. (colloquial) conning, cheating

Declension

Inflection of jallittaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		jallittaminen	jallittamiset
genitive		jallittamisen	jallittamisten jallittamisien
partitive		jallittamista	jallittamisia
illative		jallittamiseen	jallittamisiin
		singular	plural
nominative		jallittaminen	jallittamiset
accusative	nom.	jallittaminen	jallittamiset
	gen.	jallittamisen
genitive		jallittamisen	jallittamisten jallittamisien
partitive		jallittamista	jallittamisia
inessive		jallittamisessa	jallittamisissa
elative		jallittamisesta	jallittamisista
illative		jallittamiseen	jallittamisiin
adessive		jallittamisella	jallittamisilla
ablative		jallittamiselta	jallittamisilta
allative		jallittamiselle	jallittamisille
essive		jallittamisena	jallittamisina
translative		jallittamiseksi	jallittamisiksi
abessive		jallittamisetta	jallittamisitta
instructive		—	jallittamisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of jallittaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative jallittamiseni jallittamiseni accusative nom. jallittamiseni jallittamiseni gen. jallittamiseni genitive jallittamiseni jallittamisteni jallittamisieni partitive jallittamistani jallittamisiani inessive jallittamisessani jallittamisissani elative jallittamisestani jallittamisistani illative jallittamiseeni jallittamisiini adessive jallittamisellani jallittamisillani ablative jallittamiseltani jallittamisiltani allative jallittamiselleni jallittamisilleni essive jallittamisenani jallittamisinani translative jallittamisekseni jallittamisikseni abessive jallittamisettani jallittamisittani instructive — — comitative — jallittamisineni second-person singular possessor singular plural nominative jallittamisesi jallittamisesi accusative nom. jallittamisesi jallittamisesi gen. jallittamisesi genitive jallittamisesi jallittamistesi jallittamisiesi partitive jallittamistasi jallittamisiasi inessive jallittamisessasi jallittamisissasi elative jallittamisestasi jallittamisistasi illative jallittamiseesi jallittamisiisi adessive jallittamisellasi jallittamisillasi ablative jallittamiseltasi jallittamisiltasi allative jallittamisellesi jallittamisillesi essive jallittamisenasi jallittamisinasi translative jallittamiseksesi jallittamisiksesi abessive jallittamisettasi jallittamisittasi instructive — — comitative — jallittamisinesi first-person plural possessor singular plural nominative jallittamisemme jallittamisemme accusative nom. jallittamisemme jallittamisemme gen. jallittamisemme genitive jallittamisemme jallittamistemme jallittamisiemme partitive jallittamistamme jallittamisiamme inessive jallittamisessamme jallittamisissamme elative jallittamisestamme jallittamisistamme illative jallittamiseemme jallittamisiimme adessive jallittamisellamme jallittamisillamme ablative jallittamiseltamme jallittamisiltamme allative jallittamisellemme jallittamisillemme essive jallittamisenamme jallittamisinamme translative jallittamiseksemme jallittamisiksemme abessive jallittamisettamme jallittamisittamme instructive — — comitative — jallittamisinemme second-person plural possessor singular plural nominative jallittamisenne jallittamisenne accusative nom. jallittamisenne jallittamisenne gen. jallittamisenne genitive jallittamisenne jallittamistenne jallittamisienne partitive jallittamistanne jallittamisianne inessive jallittamisessanne jallittamisissanne elative jallittamisestanne jallittamisistanne illative jallittamiseenne jallittamisiinne adessive jallittamisellanne jallittamisillanne ablative jallittamiseltanne jallittamisiltanne allative jallittamisellenne jallittamisillenne essive jallittamisenanne jallittamisinanne translative jallittamiseksenne jallittamisiksenne abessive jallittamisettanne jallittamisittanne instructive — — comitative — jallittamisinenne third-person possessor singular plural nominative jallittamisensa jallittamisensa accusative nom. jallittamisensa jallittamisensa gen. jallittamisensa genitive jallittamisensa jallittamistensa jallittamisiensa partitive jallittamistaan jallittamistansa jallittamisiaan jallittamisiansa inessive jallittamisessaan jallittamisessansa jallittamisissaan jallittamisissansa elative jallittamisestaan jallittamisestansa jallittamisistaan jallittamisistansa illative jallittamiseensa jallittamisiinsa adessive jallittamisellaan jallittamisellansa jallittamisillaan jallittamisillansa ablative jallittamiseltaan jallittamiseltansa jallittamisiltaan jallittamisiltansa allative jallittamiselleen jallittamisellensa jallittamisilleen jallittamisillensa essive jallittamisenaan jallittamisenansa jallittamisinaan jallittamisinansa translative jallittamisekseen jallittamiseksensa jallittamisikseen jallittamisiksensa abessive jallittamisettaan jallittamisettansa jallittamisittaan jallittamisittansa instructive — — comitative — jallittamisineen jallittamisinensa