joukkopako

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

joukko +‎ pako

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈjou̯kːoˌpɑko/, [ˈjo̞u̯kːo̞ˌpɑko̞]
  • Hyphenation: jouk‧ko‧pa‧ko

Noun[edit]

joukkopako

  1. exodus (sudden departure of a large number of people)

Declension[edit]

Inflection of joukkopako (Kotus type 1/valo, k- gradation)
nominative joukkopako joukkopaot
genitive joukkopaon joukkopakojen
partitive joukkopakoa joukkopakoja
illative joukkopakoon joukkopakoihin
singular plural
nominative joukkopako joukkopaot
accusative nom. joukkopako joukkopaot
gen. joukkopaon
genitive joukkopaon joukkopakojen
partitive joukkopakoa joukkopakoja
inessive joukkopaossa joukkopaoissa
elative joukkopaosta joukkopaoista
illative joukkopakoon joukkopakoihin
adessive joukkopaolla joukkopaoilla
ablative joukkopaolta joukkopaoilta
allative joukkopaolle joukkopaoille
essive joukkopakona joukkopakoina
translative joukkopaoksi joukkopaoiksi
instructive joukkopaoin
abessive joukkopaotta joukkopaoitta
comitative joukkopakoineen