joukkotuho

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Compound of joukko and tuho.

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: jouk‧ko‧tu‧ho

Noun[edit]

joukkotuho

  1. A mass destruction, a holocaust.

Declension[edit]

Inflection of joukkotuho (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative joukkotuho joukkotuhot
genitive joukkotuhon joukkotuhojen
partitive joukkotuhoa joukkotuhoja
illative joukkotuhoon joukkotuhoihin
singular plural
nominative joukkotuho joukkotuhot
accusative nom. joukkotuho joukkotuhot
gen. joukkotuhon
genitive joukkotuhon joukkotuhojen
partitive joukkotuhoa joukkotuhoja
inessive joukkotuhossa joukkotuhoissa
elative joukkotuhosta joukkotuhoista
illative joukkotuhoon joukkotuhoihin
adessive joukkotuholla joukkotuhoilla
ablative joukkotuholta joukkotuhoilta
allative joukkotuholle joukkotuhoille
essive joukkotuhona joukkotuhoina
translative joukkotuhoksi joukkotuhoiksi
instructive joukkotuhoin
abessive joukkotuhotta joukkotuhoitta
comitative joukkotuhoineen

Compounds[edit]

See also[edit]