kahdennus
Finnish
Etymology
< kahdentaa (“to geminate”) < kaksi (“two”)
Noun
kahdennus
Declension
Inflection of kahdennus (Kotus type 39/vastaus, no gradation) | ||||
---|---|---|---|---|
nominative | kahdennus | kahdennukset | ||
genitive | kahdennuksen | kahdennusten kahdennuksien | ||
partitive | kahdennusta | kahdennuksia | ||
illative | kahdennukseen | kahdennuksiin | ||
singular | plural | |||
nominative | kahdennus | kahdennukset | ||
accusative | nom. | kahdennus | kahdennukset | |
gen. | kahdennuksen | |||
genitive | kahdennuksen | kahdennusten kahdennuksien | ||
partitive | kahdennusta | kahdennuksia | ||
inessive | kahdennuksessa | kahdennuksissa | ||
elative | kahdennuksesta | kahdennuksista | ||
illative | kahdennukseen | kahdennuksiin | ||
adessive | kahdennuksella | kahdennuksilla | ||
ablative | kahdennukselta | kahdennuksilta | ||
allative | kahdennukselle | kahdennuksille | ||
essive | kahdennuksena | kahdennuksina | ||
translative | kahdennukseksi | kahdennuksiksi | ||
abessive | kahdennuksetta | kahdennuksitta | ||
instructive | — | kahdennuksin | ||
comitative | See the possessive forms below. |