kahdentaa

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From kaksi +‎ -ntaa.

Verb[edit]

kahdentaa (transitive)

  1. to double
  2. (phonetics) to geminate (to pronounce a consonant audibly longer than is regarded as normal)
  3. (card games) to double (in contract bridge: to make a call that will double certain scoring points if the preceding bid becomes the contract)

Conjugation[edit]

Inflection of kahdentaa (Kotus type 54/huutaa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kahdennan en kahdenna 1st sing. olen kahdentanut en ole kahdentanut
2nd sing. kahdennat et kahdenna 2nd sing. olet kahdentanut et ole kahdentanut
3rd sing. kahdentaa ei kahdenna 3rd sing. on kahdentanut ei ole kahdentanut
1st plur. kahdennamme emme kahdenna 1st plur. olemme kahdentaneet emme ole kahdentaneet
2nd plur. kahdennatte ette kahdenna 2nd plur. olette kahdentaneet ette ole kahdentaneet
3rd plur. kahdentavat eivät kahdenna 3rd plur. ovat kahdentaneet eivät ole kahdentaneet
passive kahdennetaan ei kahdenneta passive on kahdennettu ei ole kahdennettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kahdensin en kahdentanut 1st sing. olin kahdentanut en ollut kahdentanut
2nd sing. kahdensit et kahdentanut 2nd sing. olit kahdentanut et ollut kahdentanut
3rd sing. kahdensi ei kahdentanut 3rd sing. oli kahdentanut ei ollut kahdentanut
1st plur. kahdensimme emme kahdentaneet 1st plur. olimme kahdentaneet emme olleet kahdentaneet
2nd plur. kahdensitte ette kahdentaneet 2nd plur. olitte kahdentaneet ette olleet kahdentaneet
3rd plur. kahdensivat eivät kahdentaneet 3rd plur. olivat kahdentaneet eivät olleet kahdentaneet
passive kahdennettiin ei kahdennettu passive oli kahdennettu ei ollut kahdennettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kahdentaisin en kahdentaisi 1st sing. olisin kahdentanut en olisi kahdentanut
2nd sing. kahdentaisit et kahdentaisi 2nd sing. olisit kahdentanut et olisi kahdentanut
3rd sing. kahdentaisi ei kahdentaisi 3rd sing. olisi kahdentanut ei olisi kahdentanut
1st plur. kahdentaisimme emme kahdentaisi 1st plur. olisimme kahdentaneet emme olisi kahdentaneet
2nd plur. kahdentaisitte ette kahdentaisi 2nd plur. olisitte kahdentaneet ette olisi kahdentaneet
3rd plur. kahdentaisivat eivät kahdentaisi 3rd plur. olisivat kahdentaneet eivät olisi kahdentaneet
passive kahdennettaisiin ei kahdennettaisi passive olisi kahdennettu ei olisi kahdennettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. kahdenna älä kahdenna 2nd sing. ole kahdentanut älä ole kahdentanut
3rd sing. kahdentakoon älköön kahdentako 3rd sing. olkoon kahdentanut älköön olko kahdentanut
1st plur. kahdentakaamme älkäämme kahdentako 1st plur. olkaamme kahdentaneet älkäämme olko kahdentaneet
2nd plur. kahdentakaa älkää kahdentako 2nd plur. olkaa kahdentaneet älkää olko kahdentaneet
3rd plur. kahdentakoot älkööt kahdentako 3rd plur. olkoot kahdentaneet älkööt olko kahdentaneet
passive kahdennettakoon älköön kahdennettako passive olkoon kahdennettu älköön olko kahdennettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kahdentanen en kahdentane 1st sing. lienen kahdentanut en liene kahdentanut
2nd sing. kahdentanet et kahdentane 2nd sing. lienet kahdentanut et liene kahdentanut
3rd sing. kahdentanee ei kahdentane 3rd sing. lienee kahdentanut ei liene kahdentanut
1st plur. kahdentanemme emme kahdentane 1st plur. lienemme kahdentaneet emme liene kahdentaneet
2nd plur. kahdentanette ette kahdentane 2nd plur. lienette kahdentaneet ette liene kahdentaneet
3rd plur. kahdentanevat eivät kahdentane 3rd plur. lienevät kahdentaneet eivät liene kahdentaneet
passive kahdennettaneen ei kahdennettane passive lienee kahdennettu ei liene kahdennettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kahdentaa present kahdentava kahdennettava
long 1st2 kahdentaakseen past kahdentanut kahdennettu
2nd inessive1 kahdentaessa kahdennettaessa agent1, 3 kahdentama
instructive kahdentaen negative kahdentamaton
3rd inessive kahdentamassa 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative kahdentamasta
illative kahdentamaan
adessive kahdentamalla
abessive kahdentamatta
instructive kahdentaman kahdennettaman
4th nominative kahdentaminen
partitive kahdentamista
5th2 kahdentamaisillaan

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]

Verb[edit]

kahdentaa

  1. Third-person singular indicative present form of kahdentaa.