kahlitsematon

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kahlita +‎ -maton

Adjective[edit]

kahlitsematon ‎(comparative kahlitsemattomampi, superlative kahlitsemattomin)

  1. unchained, unfettered

Declension[edit]

Inflection of kahlitsematon (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative kahlitsematon kahlitsemattomat
genitive kahlitsemattoman kahlitsemattomien
partitive kahlitsematonta kahlitsemattomia
illative kahlitsemattomaan kahlitsemattomiin
singular plural
nominative kahlitsematon kahlitsemattomat
accusative nom. kahlitsematon kahlitsemattomat
gen. kahlitsemattoman
genitive kahlitsemattoman kahlitsemattomien
kahlitsematontenrare
partitive kahlitsematonta kahlitsemattomia
inessive kahlitsemattomassa kahlitsemattomissa
elative kahlitsemattomasta kahlitsemattomista
illative kahlitsemattomaan kahlitsemattomiin
adessive kahlitsemattomalla kahlitsemattomilla
ablative kahlitsemattomalta kahlitsemattomilta
allative kahlitsemattomalle kahlitsemattomille
essive kahlitsemattomana kahlitsemattomina
translative kahlitsemattomaksi kahlitsemattomiksi
instructive kahlitsemattomin
abessive kahlitsemattomatta kahlitsemattomitta
comitative kahlitsemattomine

Verb[edit]

kahlitsematon

  1. Negative participle of kahlita.