kainostelu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kainostella +‎ -u

Noun[edit]

kainostelu

  1. bashfulness

Declension[edit]

Inflection of kainostelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative kainostelu kainostelut
genitive kainostelun kainostelujen
kainosteluiden
kainosteluitten
partitive kainostelua kainosteluja
kainosteluita
illative kainosteluun kainosteluihin
singular plural
nominative kainostelu kainostelut
accusative nom. kainostelu kainostelut
gen. kainostelun
genitive kainostelun kainostelujen
kainosteluiden
kainosteluitten
partitive kainostelua kainosteluja
kainosteluita
inessive kainostelussa kainosteluissa
elative kainostelusta kainosteluista
illative kainosteluun kainosteluihin
adessive kainostelulla kainosteluilla
ablative kainostelulta kainosteluilta
allative kainostelulle kainosteluille
essive kainosteluna kainosteluina
translative kainosteluksi kainosteluiksi
instructive kainosteluin
abessive kainostelutta kainosteluitta
comitative kainosteluineen
Possessive forms of kainostelu (type palvelu)
possessor singular plural
1st person kainosteluni kainostelumme
2nd person kainostelusi kainostelunne
3rd person kainostelunsa

Anagrams[edit]