kaksinpeli

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kaksin ‎(between two) +‎ peli ‎(game)

Noun[edit]

kaksinpeli

  1. (sports) singles

Declension[edit]

Inflection of kaksinpeli (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative kaksinpeli kaksinpelit
genitive kaksinpelin kaksinpelien
partitive kaksinpeliä kaksinpelejä
illative kaksinpeliin kaksinpeleihin
singular plural
nominative kaksinpeli kaksinpelit
accusative nom. kaksinpeli kaksinpelit
gen. kaksinpelin
genitive kaksinpelin kaksinpelien
partitive kaksinpeliä kaksinpelejä
inessive kaksinpelissä kaksinpeleissä
elative kaksinpelistä kaksinpeleistä
illative kaksinpeliin kaksinpeleihin
adessive kaksinpelillä kaksinpeleillä
ablative kaksinpeliltä kaksinpeleiltä
allative kaksinpelille kaksinpeleille
essive kaksinpelinä kaksinpeleinä
translative kaksinpeliksi kaksinpeleiksi
instructive kaksinpelein
abessive kaksinpelittä kaksinpeleittä
comitative kaksinpeleineen

Related terms[edit]