kallein

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

kallein

  1. superlative degree of kallis
  2. Instructive plural form of kallis.

Declension[edit]

Inflection of kallein (Kotus type 36/sisin, mp-mm gradation)
nominative kallein kalleimmat
genitive kalleimman kalleimpien
kalleinten
partitive kalleinta kalleimpia
illative kalleimpaan kalleimpiin
singular plural
nominative kallein kalleimmat
accusative nom.? kallein kalleimmat
gen. kalleimman
genitive kalleimman kalleimpien
kalleinten
kalleimpainrare
partitive kalleinta kalleimpia
inessive kalleimmassa kalleimmissa
elative kalleimmasta kalleimmista
illative kalleimpaan kalleimpiin
adessive kalleimmalla kalleimmilla
ablative kalleimmalta kalleimmilta
allative kalleimmalleˣ kalleimmilleˣ
essive kalleimpana kalleimpina
translative kalleimmaksi kalleimmiksi
instructive kalleimmin
abessive kalleimmatta kalleimmitta
comitative kalleimpine