kanssakäyminen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kanssa +‎ käyminen

Noun[edit]

kanssakäyminen

  1. interaction

Declension[edit]

Inflection of kanssakäyminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kanssakäyminen kanssakäymiset
genitive kanssakäymisen kanssakäymisten
kanssakäymisien
partitive kanssakäymistä kanssakäymisiä
illative kanssakäymiseen kanssakäymisiin
singular plural
nominative kanssakäyminen kanssakäymiset
accusative nom. kanssakäyminen kanssakäymiset
gen. kanssakäymisen
genitive kanssakäymisen kanssakäymisten
kanssakäymisien
partitive kanssakäymistä kanssakäymisiä
inessive kanssakäymisessä kanssakäymisissä
elative kanssakäymisestä kanssakäymisistä
illative kanssakäymiseen kanssakäymisiin
adessive kanssakäymisellä kanssakäymisillä
ablative kanssakäymiseltä kanssakäymisiltä
allative kanssakäymiselle kanssakäymisille
essive kanssakäymisenä kanssakäymisinä
translative kanssakäymiseksi kanssakäymisiksi
instructive kanssakäymisin
abessive kanssakäymisettä kanssakäymisittä
comitative kanssakäymisineen