kanttiini

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkɑntːiːni/, [ˈkɑn̪t̪ːiːni]
  • Rhymes: -ɑntːiːni
  • Syllabification: kant‧tii‧ni

Etymology 1[edit]

From Swedish kantin, from French cantine, from Italian cantina; see it for more.

Noun[edit]

kanttiini

  1. canteen, mess hall
Declension[edit]
Inflection of kanttiini (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative kanttiini kanttiinit
genitive kanttiinin kanttiinien
kanttiineiden
kanttiineitten
partitive kanttiinia kanttiineita
kanttiineja
illative kanttiiniin kanttiineihin
singular plural
nominative kanttiini kanttiinit
accusative nom. kanttiini kanttiinit
gen. kanttiinin
genitive kanttiinin kanttiinien
kanttiineiden
kanttiineitten
partitive kanttiinia kanttiineita
kanttiineja
inessive kanttiinissa kanttiineissa
elative kanttiinista kanttiineista
illative kanttiiniin kanttiineihin
adessive kanttiinilla kanttiineilla
ablative kanttiinilta kanttiineilta
allative kanttiinille kanttiineille
essive kanttiinina kanttiineina
translative kanttiiniksi kanttiineiksi
instructive kanttiinein
abessive kanttiinitta kanttiineitta
comitative kanttiineineen
Possessive forms of kanttiini (type paperi)
possessor singular plural
1st person kanttiinini kanttiinimme
2nd person kanttiinisi kanttiininne
3rd person kanttiininsa

Etymology 2[edit]

Noun[edit]

kanttiini

  1. Illative singular form of kanttini.