karkotus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

karkotus

  1. A deportation (penalty).

Declension[edit]

Inflection of karkotus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative karkotus karkotukset
genitive karkotuksen karkotusten
karkotuksien
partitive karkotusta karkotuksia
illative karkotukseen karkotuksiin
singular plural
nominative karkotus karkotukset
accusative nom. karkotus karkotukset
gen. karkotuksen
genitive karkotuksen karkotusten
karkotuksien
partitive karkotusta karkotuksia
inessive karkotuksessa karkotuksissa
elative karkotuksesta karkotuksista
illative karkotukseen karkotuksiin
adessive karkotuksella karkotuksilla
ablative karkotukselta karkotuksilta
allative karkotukselle karkotuksille
essive karkotuksena karkotuksina
translative karkotukseksi karkotuksiksi
instructive karkotuksin
abessive karkotuksetta karkotuksitta
comitative karkotuksineen

Anagrams[edit]