kauimmainen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kauin +‎ -inen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkɑu̯i̯mːɑi̯nen/, [ˈkɑu̯i̯mˌmɑi̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑinen
  • Syllabification: kau‧im‧mai‧nen

Adjective[edit]

kauimmainen

  1. furthest away
    Piste on kauimmaisena origosta.
    The point is furthest away from the origin.

Declension[edit]

Inflection of kauimmainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kauimmainen kauimmaiset
genitive kauimmaisen kauimmaisten
kauimmaisien
partitive kauimmaista kauimmaisia
illative kauimmaiseen kauimmaisiin
singular plural
nominative kauimmainen kauimmaiset
accusative nom. kauimmainen kauimmaiset
gen. kauimmaisen
genitive kauimmaisen kauimmaisten
kauimmaisien
partitive kauimmaista kauimmaisia
inessive kauimmaisessa kauimmaisissa
elative kauimmaisesta kauimmaisista
illative kauimmaiseen kauimmaisiin
adessive kauimmaisella kauimmaisilla
ablative kauimmaiselta kauimmaisilta
allative kauimmaiselle kauimmaisille
essive kauimmaisena kauimmaisina
translative kauimmaiseksi kauimmaisiksi
instructive kauimmaisin
abessive kauimmaisetta kauimmaisitta
comitative kauimmaisine
Possessive forms of kauimmainen (type nainen)
possessor singular plural
1st person kauimmaiseni kauimmaisemme
2nd person kauimmaisesi kauimmaisenne
3rd person kauimmaisensa
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.