kaukopuhelu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index ka)

Etymology[edit]

kauko- ‎(long-distance) +‎ puhelu ‎(telephone call)

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈkɑuko̞ˌpuɦe̞lu]
  • Hyphenation: kau‧ko‧pu‧he‧lu
  • Rhymes: -u

Noun[edit]

Finnish Wikipedia has an article on:

Wikipedia fi

kaukopuhelu

  1. long-distance telephone call

Declension[edit]

Inflection of kaukopuhelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative kaukopuhelu kaukopuhelut
genitive kaukopuhelun kaukopuhelujen
kaukopuheluiden
kaukopuheluitten
partitive kaukopuhelua kaukopuheluja
kaukopuheluita
illative kaukopuheluun kaukopuheluihin
singular plural
nominative kaukopuhelu kaukopuhelut
accusative nom.? kaukopuhelu kaukopuhelut
gen. kaukopuhelun
genitive kaukopuhelun kaukopuhelujen
kaukopuheluiden
kaukopuheluitten
partitive kaukopuhelua kaukopuheluja
kaukopuheluita
inessive kaukopuhelussa kaukopuheluissa
elative kaukopuhelusta kaukopuheluista
illative kaukopuheluun kaukopuheluihin
adessive kaukopuhelulla kaukopuheluilla
ablative kaukopuhelulta kaukopuheluilta
allative kaukopuhelulleˣ kaukopuheluilleˣ
essive kaukopuheluna kaukopuheluina
translative kaukopuheluksi kaukopuheluiksi
instructive kaukopuheluin
abessive kaukopuhelutta kaukopuheluitta
comitative kaukopuheluineen