kaunopuheisuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kaunopuheinen +‎ -uus

Noun[edit]

kaunopuheisuus

  1. eloquence

Declension[edit]

Inflection of kaunopuheisuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative kaunopuheisuus kaunopuheisuudet
genitive kaunopuheisuuden kaunopuheisuuksien
partitive kaunopuheisuutta kaunopuheisuuksia
illative kaunopuheisuuteen kaunopuheisuuksiin
singular plural
nominative kaunopuheisuus kaunopuheisuudet
accusative nom. kaunopuheisuus kaunopuheisuudet
gen. kaunopuheisuuden
genitive kaunopuheisuuden kaunopuheisuuksien
partitive kaunopuheisuutta kaunopuheisuuksia
inessive kaunopuheisuudessa kaunopuheisuuksissa
elative kaunopuheisuudesta kaunopuheisuuksista
illative kaunopuheisuuteen kaunopuheisuuksiin
adessive kaunopuheisuudella kaunopuheisuuksilla
ablative kaunopuheisuudelta kaunopuheisuuksilta
allative kaunopuheisuudelle kaunopuheisuuksille
essive kaunopuheisuutena kaunopuheisuuksina
translative kaunopuheisuudeksi kaunopuheisuuksiksi
instructive kaunopuheisuuksin
abessive kaunopuheisuudetta kaunopuheisuuksitta
comitative kaunopuheisuuksineen