kaupungintalo

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index ka)

Etymology[edit]

kaupungin(of a city) +‎ talo(house)

Noun[edit]

kaupungintalo

  1. city hall, town hall (building that houses the central administrative functions of a city)

Declension[edit]

Inflection of kaupungintalo (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative kaupungintalo kaupungintalot
genitive kaupungintalon kaupungintalojen
partitive kaupungintaloa kaupungintaloja
illative kaupungintaloon kaupungintaloihin
singular plural
nominative kaupungintalo kaupungintalot
accusative nom. kaupungintalo kaupungintalot
gen. kaupungintalon
genitive kaupungintalon kaupungintalojen
partitive kaupungintaloa kaupungintaloja
inessive kaupungintalossa kaupungintaloissa
elative kaupungintalosta kaupungintaloista
illative kaupungintaloon kaupungintaloihin
adessive kaupungintalolla kaupungintaloilla
ablative kaupungintalolta kaupungintaloilta
allative kaupungintalolle kaupungintaloille
essive kaupungintalona kaupungintaloina
translative kaupungintaloksi kaupungintaloiksi
instructive kaupungintaloin
abessive kaupungintalotta kaupungintaloitta
comitative kaupungintaloineen

Usage notes[edit]