kerrostalo

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index ke)

Etymology[edit]

Compound of kerros ‎(storey) +‎ talo ‎(house).

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈke̞rːo̞sˌt̪ɑlo̞]
  • Hyphenation: ker‧ros‧ta‧lo

Noun[edit]

Finnish Wikipedia has an article on:

Wikipedia fi

kerrostalo

  1. block of flats, apartment building

Declension[edit]

Inflection of kerrostalo (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative kerrostalo kerrostalot
genitive kerrostalon kerrostalojen
partitive kerrostaloa kerrostaloja
illative kerrostaloon kerrostaloihin
singular plural
nominative kerrostalo kerrostalot
accusative nom. kerrostalo kerrostalot
gen. kerrostalon
genitive kerrostalon kerrostalojen
partitive kerrostaloa kerrostaloja
inessive kerrostalossa kerrostaloissa
elative kerrostalosta kerrostaloista
illative kerrostaloon kerrostaloihin
adessive kerrostalolla kerrostaloilla
ablative kerrostalolta kerrostaloilta
allative kerrostalolle kerrostaloille
essive kerrostalona kerrostaloina
translative kerrostaloksi kerrostaloiksi
instructive kerrostaloin
abessive kerrostalotta kerrostaloitta
comitative kerrostaloineen