keskusta

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From the root keski-.

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: kes‧kus‧ta

Noun[edit]

keskusta

  1. A centre of a town or a city.
  2. (politics) Centre.

Declension[edit]

Inflection of keskusta (Kotus type 13/katiska, no gradation)
nominative keskusta keskustat
genitive keskustan keskustoiden
keskustoitten
keskustojen
partitive keskustaa keskustoita
keskustoja
illative keskustaan keskustoihin
singular plural
nominative keskusta keskustat
accusative nom. keskusta keskustat
gen. keskustan
genitive keskustan keskustoiden
keskustoitten
keskustojen
keskustainrare
partitive keskustaa keskustoita
keskustoja
inessive keskustassa keskustoissa
elative keskustasta keskustoista
illative keskustaan keskustoihin
adessive keskustalla keskustoilla
ablative keskustalta keskustoilta
allative keskustalle keskustoille
essive keskustana keskustoina
translative keskustaksi keskustoiksi
instructive keskustoin
abessive keskustatta keskustoitta
comitative keskustoineen