keskuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kesk- +‎ -uus

Noun[edit]

keskuus

  1. The quality of being among a group. It is only used adverbially in singular of inessive (keskuudessa), elative (keskuudesta) and illative (keskuuteen) cases and often with a possessive suffix. It is normally translated into English with a prepositional structure involving among or amongst.
    Keskuudessamme on petturi.
    There's a traitor amongst us.

Declension[edit]

Inflection of keskuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative keskuus keskuudet
genitive keskuuden keskuuksien
partitive keskuutta keskuuksia
illative keskuuteen keskuuksiin
singular plural
nominative keskuus keskuudet
accusative nom. keskuus keskuudet
gen. keskuuden
genitive keskuuden keskuuksien
partitive keskuutta keskuuksia
inessive keskuudessa keskuuksissa
elative keskuudesta keskuuksista
illative keskuuteen keskuuksiin
adessive keskuudella keskuuksilla
ablative keskuudelta keskuuksilta
allative keskuudelle keskuuksille
essive keskuutena keskuuksina
translative keskuudeksi keskuuksiksi
instructive keskuuksin
abessive keskuudetta keskuuksitta
comitative keskuuksineen

Derived terms[edit]