Jump to content

kielellinen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kiele- +‎ -llinen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkie̯lelːinen/, [ˈk̟ie̞̯le̞lˌline̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): kie‧lel‧li‧nen

Adjective

[edit]

kielellinen (comparative kielellisempi, superlative kielellisin)

  1. having a tongue
  2. linguistic

Declension

[edit]
Inflection of kielellinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kielellinen kielelliset
genitive kielellisen kielellisten
kielellisien
partitive kielellistä kielellisiä
illative kielelliseen kielellisiin
singular plural
nominative kielellinen kielelliset
accusative nom. kielellinen kielelliset
gen. kielellisen
genitive kielellisen kielellisten
kielellisien
partitive kielellistä kielellisiä
inessive kielellisessä kielellisissä
elative kielellisestä kielellisistä
illative kielelliseen kielellisiin
adessive kielellisellä kielellisillä
ablative kielelliseltä kielellisiltä
allative kielelliselle kielellisille
essive kielellisenä kielellisinä
translative kielelliseksi kielellisiksi
abessive kielellisettä kielellisittä
instructive kielellisin
comitative kielellisine
Possessive forms of kielellinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]