kielimakkara

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kieli +‎ makkara

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkie̯liˌmɑkːɑrɑ/, [ˈkie̞̯liˌmɑkːɑrɑ]
  • Hyphenation: kie‧li‧mak‧ka‧ra

Noun[edit]

kielimakkara

  1. tongue sausage

Declension[edit]

Inflection of kielimakkara (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative kielimakkara kielimakkarat
genitive kielimakkaran kielimakkaroiden
kielimakkaroitten
partitive kielimakkaraa kielimakkaroita
illative kielimakkaraan kielimakkaroihin
singular plural
nominative kielimakkara kielimakkarat
accusative nom. kielimakkara kielimakkarat
gen. kielimakkaran
genitive kielimakkaran kielimakkaroiden
kielimakkaroitten
kielimakkarainrare
partitive kielimakkaraa kielimakkaroita
inessive kielimakkarassa kielimakkaroissa
elative kielimakkarasta kielimakkaroista
illative kielimakkaraan kielimakkaroihin
adessive kielimakkaralla kielimakkaroilla
ablative kielimakkaralta kielimakkaroilta
allative kielimakkaralle kielimakkaroille
essive kielimakkarana kielimakkaroina
translative kielimakkaraksi kielimakkaroiksi
instructive kielimakkaroin
abessive kielimakkaratta kielimakkaroitta
comitative kielimakkaroineen