kielitaistelu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kieli +‎ taistelu

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkie̯liˌtɑi̯stelu/, [ˈkie̞̯liˌt̪ɑi̯s̠t̪e̞lu]
  • Hyphenation: kie‧li‧tais‧te‧lu

Noun[edit]

kielitaistelu

  1. language strife (conflict in Finnish history over the status of Finnish and Swedish as languages)

Declension[edit]

Inflection of kielitaistelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative kielitaistelu kielitaistelut
genitive kielitaistelun kielitaistelujen
kielitaisteluiden
kielitaisteluitten
partitive kielitaistelua kielitaisteluja
kielitaisteluita
illative kielitaisteluun kielitaisteluihin
singular plural
nominative kielitaistelu kielitaistelut
accusative nom. kielitaistelu kielitaistelut
gen. kielitaistelun
genitive kielitaistelun kielitaistelujen
kielitaisteluiden
kielitaisteluitten
partitive kielitaistelua kielitaisteluja
kielitaisteluita
inessive kielitaistelussa kielitaisteluissa
elative kielitaistelusta kielitaisteluista
illative kielitaisteluun kielitaisteluihin
adessive kielitaistelulla kielitaisteluilla
ablative kielitaistelulta kielitaisteluilta
allative kielitaistelulle kielitaisteluille
essive kielitaisteluna kielitaisteluina
translative kielitaisteluksi kielitaisteluiksi
instructive kielitaisteluin
abessive kielitaistelutta kielitaisteluitta
comitative kielitaisteluineen