kiihotus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kiihot- +‎ -us

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: kii‧ho‧tus
  • Rhymes: -otus
  • IPA(key): /ˈkiːhotus/, [ˈkiːɦo̞t̪us̠]

Noun[edit]

kiihotus

  1. agitation
  2. sexual arousal

Declension[edit]

Inflection of kiihotus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kiihotus kiihotukset
genitive kiihotuksen kiihotusten
kiihotuksien
partitive kiihotusta kiihotuksia
illative kiihotukseen kiihotuksiin
singular plural
nominative kiihotus kiihotukset
accusative nom. kiihotus kiihotukset
gen. kiihotuksen
genitive kiihotuksen kiihotusten
kiihotuksien
partitive kiihotusta kiihotuksia
inessive kiihotuksessa kiihotuksissa
elative kiihotuksesta kiihotuksista
illative kiihotukseen kiihotuksiin
adessive kiihotuksella kiihotuksilla
ablative kiihotukselta kiihotuksilta
allative kiihotukselle kiihotuksille
essive kiihotuksena kiihotuksina
translative kiihotukseksi kiihotuksiksi
instructive kiihotuksin
abessive kiihotuksetta kiihotuksitta
comitative kiihotuksineen

Anagrams[edit]