kiintoaine

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kiinto- +‎ aine

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkiːntoˌɑi̯neˣ/, [ˈkiːn̪t̪o̞ˌɑi̯ne̞(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑine
  • Syllabification: kiin‧to‧ai‧ne

Noun[edit]

kiintoaine

  1. (chemistry) solid (substance in the fundamental state of matter that retains its size and shape without need of a container)

Declension[edit]

Inflection of kiintoaine (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative kiintoaine kiintoaineet
genitive kiintoaineen kiintoaineiden
kiintoaineitten
partitive kiintoainetta kiintoaineita
illative kiintoaineeseen kiintoaineisiin
kiintoaineihin
singular plural
nominative kiintoaine kiintoaineet
accusative nom. kiintoaine kiintoaineet
gen. kiintoaineen
genitive kiintoaineen kiintoaineiden
kiintoaineitten
partitive kiintoainetta kiintoaineita
inessive kiintoaineessa kiintoaineissa
elative kiintoaineesta kiintoaineista
illative kiintoaineeseen kiintoaineisiin
kiintoaineihin
adessive kiintoaineella kiintoaineilla
ablative kiintoaineelta kiintoaineilta
allative kiintoaineelle kiintoaineille
essive kiintoaineena kiintoaineina
translative kiintoaineeksi kiintoaineiksi
instructive kiintoainein
abessive kiintoaineetta kiintoaineitta
comitative kiintoaineineen
Possessive forms of kiintoaine (type hame)
possessor singular plural
1st person kiintoaineeni kiintoaineemme
2nd person kiintoaineesi kiintoaineenne
3rd person kiintoaineensa

Synonyms[edit]