kiireellinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kiire (haste, hurry) +‎ -llinen

Adjective[edit]

kiireellinen (comparative kiireellisempi, superlative kiireellisin)

  1. urgent, exigent
Declension[edit]
Inflection of kiireellinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kiireellinen kiireelliset
genitive kiireellisen kiireellisten
kiireellisien
partitive kiireellistä kiireellisiä
illative kiireelliseen kiireellisiin
singular plural
nominative kiireellinen kiireelliset
accusative nom.? kiireellinen kiireelliset
gen. kiireellisen
genitive kiireellisen kiireellisten
kiireellisien
partitive kiireellistä kiireellisiä
inessive kiireellisessä kiireellisissä
elative kiireellisestä kiireellisistä
illative kiireelliseen kiireellisiin
adessive kiireellisellä kiireellisillä
ablative kiireelliseltä kiireellisiltä
allative kiireelliselleˣ kiireellisilleˣ
essive kiireellisenä kiireellisinä
translative kiireelliseksi kiireellisiksi
instructive kiireellisin
abessive kiireellisettä kiireellisittä
comitative kiireellisine