kiire

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Estonian[edit]

Etymology[edit]

Of Finnic origin. Cognate to Finnish kiire and Votic tšiire. Possibly the same root as in dialectal Estonian and Finnish kiiras; from Proto-Germanic *gīraz, compare Old High German giri.

Adjective[edit]

kiire (genitive kiire, partitive kiiret, comparative kiirem, superlative kõige kiirem or kiireim)

  1. fast

Declension[edit]

Noun[edit]

kiire (genitive kiire, partitive kiiret)

  1. hurry, haste
  2. rush

Declension[edit]


Finnish[edit]

(index ki)

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈkiːre̞ˣ]
  • Hyphenation: kii‧re
  • Rhymes: -e

Noun[edit]

Finnish Wikipedia has an article on:
Wikipedia fi

kiire

  1. hurry, haste
  2. rush
  3. (archaic, anatomy) Synonym of päälaki (vertex)

Declension[edit]

Inflection of kiire (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative kiire kiireet
genitive kiireen kiireiden
kiireitten
partitive kiirettä kiireitä
illative kiireeseen kiireisiin
kiireihin
singular plural
nominative kiire kiireet
accusative nom. kiire kiireet
gen. kiireen
genitive kiireen kiireiden
kiireitten
partitive kiirettä kiireitä
inessive kiireessä kiireissä
elative kiireestä kiireistä
illative kiireeseen kiireisiin
kiireihin
adessive kiireellä kiireillä
ablative kiireeltä kiireiltä
allative kiireelle kiireille
essive kiireenä kiireinä
translative kiireeksi kiireiksi
instructive kiirein
abessive kiireettä kiireittä
comitative kiireineen

Derived terms[edit]

Idioms[edit]

Anagrams[edit]