kiljahdus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

kiljahdus

  1. A high-pitched shout, yell.

Declension[edit]

Inflection of kiljahdus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kiljahdus kiljahdukset
genitive kiljahduksen kiljahdusten
kiljahduksien
partitive kiljahdusta kiljahduksia
illative kiljahdukseen kiljahduksiin
singular plural
nominative kiljahdus kiljahdukset
accusative nom. kiljahdus kiljahdukset
gen. kiljahduksen
genitive kiljahduksen kiljahdusten
kiljahduksien
partitive kiljahdusta kiljahduksia
inessive kiljahduksessa kiljahduksissa
elative kiljahduksesta kiljahduksista
illative kiljahdukseen kiljahduksiin
adessive kiljahduksella kiljahduksilla
ablative kiljahdukselta kiljahduksilta
allative kiljahdukselle kiljahduksille
essive kiljahduksena kiljahduksina
translative kiljahdukseksi kiljahduksiksi
instructive kiljahduksin
abessive kiljahduksetta kiljahduksitta
comitative kiljahduksineen