kiusaantunut

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Adjective[edit]

kiusaantunut (comparative kiusaantuneempi, superlative kiusaantunein)

  1. embarrassed

Declension[edit]

Inflection of kiusaantunut (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative kiusaantunut kiusaantuneet
genitive kiusaantuneen kiusaantuneiden
kiusaantuneitten
partitive kiusaantunutta kiusaantuneita
illative kiusaantuneeseen kiusaantuneisiin
kiusaantuneihin
singular plural
nominative kiusaantunut kiusaantuneet
accusative nom. kiusaantunut kiusaantuneet
gen. kiusaantuneen
genitive kiusaantuneen kiusaantuneiden
kiusaantuneitten
partitive kiusaantunutta kiusaantuneita
inessive kiusaantuneessa kiusaantuneissa
elative kiusaantuneesta kiusaantuneista
illative kiusaantuneeseen kiusaantuneisiin
kiusaantuneihin
adessive kiusaantuneella kiusaantuneilla
ablative kiusaantuneelta kiusaantuneilta
allative kiusaantuneelle kiusaantuneille
essive kiusaantuneena kiusaantuneina
translative kiusaantuneeksi kiusaantuneiksi
instructive kiusaantunein
abessive kiusaantuneetta kiusaantuneitta
comitative kiusaantuneine