koputus
Finnish
Etymology
From the verb koputtaa.
Pronunciation
Noun
koputus
Declension
Inflection of koputus (Kotus type 39/vastaus, no gradation) | ||||
---|---|---|---|---|
nominative | koputus | koputukset | ||
genitive | koputuksen | koputusten koputuksien | ||
partitive | koputusta | koputuksia | ||
illative | koputukseen | koputuksiin | ||
singular | plural | |||
nominative | koputus | koputukset | ||
accusative | nom. | koputus | koputukset | |
gen. | koputuksen | |||
genitive | koputuksen | koputusten koputuksien | ||
partitive | koputusta | koputuksia | ||
inessive | koputuksessa | koputuksissa | ||
elative | koputuksesta | koputuksista | ||
illative | koputukseen | koputuksiin | ||
adessive | koputuksella | koputuksilla | ||
ablative | koputukselta | koputuksilta | ||
allative | koputukselle | koputuksille | ||
essive | koputuksena | koputuksina | ||
translative | koputukseksi | koputuksiksi | ||
abessive | koputuksetta | koputuksitta | ||
instructive | — | koputuksin | ||
comitative | See the possessive forms below. |