koputus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

(index ko)

Etymology[edit]

koputtaa +‎ -us

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkoputus/, [ˈko̞put̪us̠]
  • Rhymes: -oputus
  • Syllabification: ko‧pu‧tus

Noun[edit]

koputus

  1. knock

Declension[edit]

Inflection of koputus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative koputus koputukset
genitive koputuksen koputusten
koputuksien
partitive koputusta koputuksia
illative koputukseen koputuksiin
singular plural
nominative koputus koputukset
accusative nom. koputus koputukset
gen. koputuksen
genitive koputuksen koputusten
koputuksien
partitive koputusta koputuksia
inessive koputuksessa koputuksissa
elative koputuksesta koputuksista
illative koputukseen koputuksiin
adessive koputuksella koputuksilla
ablative koputukselta koputuksilta
allative koputukselle koputuksille
essive koputuksena koputuksina
translative koputukseksi koputuksiksi
instructive koputuksin
abessive koputuksetta koputuksitta
comitative koputuksineen
Possessive forms of koputus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person koputukseni koputuksemme
2nd person koputuksesi koputuksenne
3rd person koputuksensa