koputus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index ko)

Etymology[edit]

From the verb koputtaa.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈkoputus]
  • Hyphenation: ko‧pu‧tus

Noun[edit]

koputus

  1. knock

Declension[edit]

Inflection of koputus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative koputus koputukset
genitive koputuksen koputusten
koputuksien
partitive koputusta koputuksia
illative koputukseen koputuksiin
singular plural
nominative koputus koputukset
accusative nom. koputus koputukset
gen. koputuksen
genitive koputuksen koputusten
koputuksien
partitive koputusta koputuksia
inessive koputuksessa koputuksissa
elative koputuksesta koputuksista
illative koputukseen koputuksiin
adessive koputuksella koputuksilla
ablative koputukselta koputuksilta
allative koputukselle koputuksille
essive koputuksena koputuksina
translative koputukseksi koputuksiksi
instructive koputuksin
abessive koputuksetta koputuksitta
comitative koputuksineen