kotitalo

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

koti +‎ talo

Noun[edit]

kotitalo

  1. residence

Declension[edit]

Inflection of kotitalo (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative kotitalo kotitalot
genitive kotitalon kotitalojen
partitive kotitaloa kotitaloja
illative kotitaloon kotitaloihin
singular plural
nominative kotitalo kotitalot
accusative nom. kotitalo kotitalot
gen. kotitalon
genitive kotitalon kotitalojen
partitive kotitaloa kotitaloja
inessive kotitalossa kotitaloissa
elative kotitalosta kotitaloista
illative kotitaloon kotitaloihin
adessive kotitalolla kotitaloilla
ablative kotitalolta kotitaloilta
allative kotitalolle kotitaloille
essive kotitalona kotitaloina
translative kotitaloksi kotitaloiksi
instructive kotitaloin
abessive kotitalotta kotitaloitta
comitative kotitaloineen
Possessive forms of kotitalo (type valo)
possessor singular plural
1st person kotitaloni kotitalomme
2nd person kotitalosi kotitalonne
3rd person kotitalonsa