kuningaskunta

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kuningas +‎ kunta

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: ku‧nin‧gas‧kun‧ta
  • IPA(key): [ˈkuniŋːɑsˌkun̪t̪ɑ]

Noun[edit]

kuningaskunta

  1. kingdom

Declension[edit]

Inflection of kuningaskunta (Kotus type 10/koira, nt-nn gradation)
singular plural
nominative kuningaskunta kuningaskunnat
accusative nom.? kuningaskunta kuningaskunnat
gen. kuningaskunnan
genitive kuningaskunnan kuningaskuntien
kuningaskuntainrare
partitive kuningaskuntaa kuningaskuntia
inessive kuningaskunnassa kuningaskunnissa
elative kuningaskunnasta kuningaskunnista
illative kuningaskuntaan kuningaskuntiin
adessive kuningaskunnalla kuningaskunnilla
ablative kuningaskunnalta kuningaskunnilta
allative kuningaskunnalleˣ kuningaskunnilleˣ
essive kuningaskuntana kuningaskuntina
translative kuningaskunnaksi kuningaskunniksi
instructive kuningaskunnin
abessive kuningaskunnatta kuningaskunnitta
comitative kuningaskuntineen