kuningaskunta
Definition from Wiktionary, the free dictionary
Finnish[edit]
Etymology[edit]
Pronunciation[edit]
Noun[edit]
kuningaskunta
Declension[edit]
| Inflection of kuningaskunta (Kotus type 10/koira, nt-nn gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | kuningaskunta | kuningaskunnat | |
| genitive | kuningaskunnan | kuningaskuntien | |
| partitive | kuningaskuntaa | kuningaskuntia | |
| illative | kuningaskuntaan | kuningaskuntiin | |
| singular | plural | ||
| nominative | kuningaskunta | kuningaskunnat | |
| accusative | nom. | kuningaskunta | kuningaskunnat |
| gen. | kuningaskunnan | ||
| genitive | kuningaskunnan | kuningaskuntien kuningaskuntainrare |
|
| partitive | kuningaskuntaa | kuningaskuntia | |
| inessive | kuningaskunnassa | kuningaskunnissa | |
| elative | kuningaskunnasta | kuningaskunnista | |
| illative | kuningaskuntaan | kuningaskuntiin | |
| adessive | kuningaskunnalla | kuningaskunnilla | |
| ablative | kuningaskunnalta | kuningaskunnilta | |
| allative | kuningaskunnalle | kuningaskunnille | |
| essive | kuningaskuntana | kuningaskuntina | |
| translative | kuningaskunnaksi | kuningaskunniksi | |
| instructive | — | kuningaskunnin | |
| abessive | kuningaskunnatta | kuningaskunnitta | |
| comitative | — | kuningaskuntineen | |
