kuntoutuminen

Finnish

Etymology

kuntoutua +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkuntou̯tuminen/, [ˈkun̪t̪o̞u̯ˌt̪umine̞n]
• Rhymes: -uminen
• Syllabification^(key): kun‧tou‧tu‧mi‧nen

Noun

kuntoutuminen

1. verbal noun of kuntoutua
   1. getting rehabilitated

Declension

Inflection of kuntoutuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		kuntoutuminen	kuntoutumiset
genitive		kuntoutumisen	kuntoutumisten kuntoutumisien
partitive		kuntoutumista	kuntoutumisia
illative		kuntoutumiseen	kuntoutumisiin
		singular	plural
nominative		kuntoutuminen	kuntoutumiset
accusative	nom.	kuntoutuminen	kuntoutumiset
	gen.	kuntoutumisen
genitive		kuntoutumisen	kuntoutumisten kuntoutumisien
partitive		kuntoutumista	kuntoutumisia
inessive		kuntoutumisessa	kuntoutumisissa
elative		kuntoutumisesta	kuntoutumisista
illative		kuntoutumiseen	kuntoutumisiin
adessive		kuntoutumisella	kuntoutumisilla
ablative		kuntoutumiselta	kuntoutumisilta
allative		kuntoutumiselle	kuntoutumisille
essive		kuntoutumisena	kuntoutumisina
translative		kuntoutumiseksi	kuntoutumisiksi
abessive		kuntoutumisetta	kuntoutumisitta
instructive		—	kuntoutumisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kuntoutuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kuntoutumiseni kuntoutumiseni accusative nom. kuntoutumiseni kuntoutumiseni gen. kuntoutumiseni genitive kuntoutumiseni kuntoutumisteni kuntoutumisieni partitive kuntoutumistani kuntoutumisiani inessive kuntoutumisessani kuntoutumisissani elative kuntoutumisestani kuntoutumisistani illative kuntoutumiseeni kuntoutumisiini adessive kuntoutumisellani kuntoutumisillani ablative kuntoutumiseltani kuntoutumisiltani allative kuntoutumiselleni kuntoutumisilleni essive kuntoutumisenani kuntoutumisinani translative kuntoutumisekseni kuntoutumisikseni abessive kuntoutumisettani kuntoutumisittani instructive — — comitative — kuntoutumisineni second-person singular possessor singular plural nominative kuntoutumisesi kuntoutumisesi accusative nom. kuntoutumisesi kuntoutumisesi gen. kuntoutumisesi genitive kuntoutumisesi kuntoutumistesi kuntoutumisiesi partitive kuntoutumistasi kuntoutumisiasi inessive kuntoutumisessasi kuntoutumisissasi elative kuntoutumisestasi kuntoutumisistasi illative kuntoutumiseesi kuntoutumisiisi adessive kuntoutumisellasi kuntoutumisillasi ablative kuntoutumiseltasi kuntoutumisiltasi allative kuntoutumisellesi kuntoutumisillesi essive kuntoutumisenasi kuntoutumisinasi translative kuntoutumiseksesi kuntoutumisiksesi abessive kuntoutumisettasi kuntoutumisittasi instructive — — comitative — kuntoutumisinesi first-person plural possessor singular plural nominative kuntoutumisemme kuntoutumisemme accusative nom. kuntoutumisemme kuntoutumisemme gen. kuntoutumisemme genitive kuntoutumisemme kuntoutumistemme kuntoutumisiemme partitive kuntoutumistamme kuntoutumisiamme inessive kuntoutumisessamme kuntoutumisissamme elative kuntoutumisestamme kuntoutumisistamme illative kuntoutumiseemme kuntoutumisiimme adessive kuntoutumisellamme kuntoutumisillamme ablative kuntoutumiseltamme kuntoutumisiltamme allative kuntoutumisellemme kuntoutumisillemme essive kuntoutumisenamme kuntoutumisinamme translative kuntoutumiseksemme kuntoutumisiksemme abessive kuntoutumisettamme kuntoutumisittamme instructive — — comitative — kuntoutumisinemme second-person plural possessor singular plural nominative kuntoutumisenne kuntoutumisenne accusative nom. kuntoutumisenne kuntoutumisenne gen. kuntoutumisenne genitive kuntoutumisenne kuntoutumistenne kuntoutumisienne partitive kuntoutumistanne kuntoutumisianne inessive kuntoutumisessanne kuntoutumisissanne elative kuntoutumisestanne kuntoutumisistanne illative kuntoutumiseenne kuntoutumisiinne adessive kuntoutumisellanne kuntoutumisillanne ablative kuntoutumiseltanne kuntoutumisiltanne allative kuntoutumisellenne kuntoutumisillenne essive kuntoutumisenanne kuntoutumisinanne translative kuntoutumiseksenne kuntoutumisiksenne abessive kuntoutumisettanne kuntoutumisittanne instructive — — comitative — kuntoutumisinenne third-person possessor singular plural nominative kuntoutumisensa kuntoutumisensa accusative nom. kuntoutumisensa kuntoutumisensa gen. kuntoutumisensa genitive kuntoutumisensa kuntoutumistensa kuntoutumisiensa partitive kuntoutumistaan kuntoutumistansa kuntoutumisiaan kuntoutumisiansa inessive kuntoutumisessaan kuntoutumisessansa kuntoutumisissaan kuntoutumisissansa elative kuntoutumisestaan kuntoutumisestansa kuntoutumisistaan kuntoutumisistansa illative kuntoutumiseensa kuntoutumisiinsa adessive kuntoutumisellaan kuntoutumisellansa kuntoutumisillaan kuntoutumisillansa ablative kuntoutumiseltaan kuntoutumiseltansa kuntoutumisiltaan kuntoutumisiltansa allative kuntoutumiselleen kuntoutumisellensa kuntoutumisilleen kuntoutumisillensa essive kuntoutumisenaan kuntoutumisenansa kuntoutumisinaan kuntoutumisinansa translative kuntoutumisekseen kuntoutumiseksensa kuntoutumisikseen kuntoutumisiksensa abessive kuntoutumisettaan kuntoutumisettansa kuntoutumisittaan kuntoutumisittansa instructive — — comitative — kuntoutumisineen kuntoutumisinensa