kuopus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kuoppa +‎ -us, designating the often weakest and bottommost young of a brood.

Noun[edit]

kuopus

  1. lastborn

Declension[edit]

Inflection of kuopus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kuopus kuopukset
genitive kuopuksen kuopusten
kuopuksien
partitive kuopusta kuopuksia
illative kuopukseen kuopuksiin
singular plural
nominative kuopus kuopukset
accusative nom.? kuopus kuopukset
gen. kuopuksen
genitive kuopuksen kuopusten
kuopuksien
partitive kuopusta kuopuksia
inessive kuopuksessa kuopuksissa
elative kuopuksesta kuopuksista
illative kuopukseen kuopuksiin
adessive kuopuksella kuopuksilla
ablative kuopukselta kuopuksilta
allative kuopukselleˣ kuopuksilleˣ
essive kuopuksena kuopuksina
translative kuopukseksi kuopuksiksi
instructive kuopuksin
abessive kuopuksetta kuopuksitta
comitative kuopuksineen

Synonyms[edit]

See also[edit]

References[edit]

  • Itkonen, Erkki; Kulonen, Ulla-Maija (editors). 1992–2000. Suomen sanojen alkuperä ('The Origin of Finnish Words'). Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus/Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. ISBN 978-952-222-418-7.