kynttilä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Probably from Old Swedish kyndil.

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: kynt‧ti‧lä
  • IPA(key): [ˈkyn̪t̪ːilæ]

Noun[edit]

kynttilä

  1. candle
  2. candlepower (former measurement of brightness of a light source)

Declension[edit]

Inflection of kynttilä (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative kynttilä kynttilät
genitive kynttilän kynttilöiden
kynttilöitten
partitive kynttilää kynttilöitä
illative kynttilään kynttilöihin
singular plural
nominative kynttilä kynttilät
accusative nom. kynttilä kynttilät
gen. kynttilän
genitive kynttilän kynttilöiden
kynttilöitten
kynttiläinrare
partitive kynttilää kynttilöitä
inessive kynttilässä kynttilöissä
elative kynttilästä kynttilöistä
illative kynttilään kynttilöihin
adessive kynttilällä kynttilöillä
ablative kynttilältä kynttilöiltä
allative kynttilälle kynttilöille
essive kynttilänä kynttilöinä
translative kynttiläksi kynttilöiksi
instructive kynttilöin
abessive kynttilättä kynttilöittä
comitative kynttilöineen

Synonyms[edit]

Compounds[edit]

Derived terms[edit]